*

perttiluukkonen

ASPD vrt. psykopatia - tautiluokitukset vrt. Hare

ASPD vrt. psykopatia - tautiluokitukset vrt. Hare: erityisesti psykopatian käsite  
ASPD c.f. psychopathy - DSM & ICD c.f. Hare: especially the concept of psychopathy                                                                                                                                                                                        Vrt. Luukkonen: NORJAN TRAGEDIAN AIKATAULU (Breivik) [2011 - 2012]  http://psykopatologia.keskustelu.info/viewtopic.php?f=10&t=5066&sid=dd82e3b9002dfe9d9b0c5516fa339e85                                                                                                                                                                                                                                  Luukkonen, Pertti (2011 b): NORJAN TRAGEDIAN AIKATAULU ja Beivikin syyntakeisuus
http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedot.php?tuote_id=21774                                                                                                                                                                                                                                I n g r e s s i

Tiettyjen impulsiivisten psyykkisten häiriöiden - antisosiaalinen persoonallisuus, psykopatia, sosiopatia ym. - merkityksistä ja diagnooseista on julkisuudessa ollut epätietoisuutta ja jopa asiantuntijoiden parissa erimielisyyttä. - Tämä kirjoitus on tarkennusta Luukkosessa (2011: 14 - 26) esitettyyn. 

Gregory et al. (2012) jakoivat tutkimuksessaan (n 66) väkivaltarikollisista koostuvan ASPD-ryhmän (n 44) kahtia: toisessa diagnoosina oli 1) ASPD + psykopatia (17) ja toisessa 2) "pelkkä" ASPD (27). Vertailuna oli 22 normaalia. 1) "varsinaisilla" psykopaateilla todettiin aivojen MRI-tutkimuksessä vähemmän harmaata ainetta kuin muilla (mikä liitettiin tunteiden ja empatian puutteeseen). 2- ja 3-ryhmä olivat lähellä toisiaan. 

VG-lehti (11.5.2011) nosti tutkimuksen esiin osoituksena Breivikin mahdollisesta psykopaattisuudesta, kun Breivikille tehdyssä toisessa mielentilatutkimuksessa (Aspaas & Tørrissen; vrt. NRK:n responssi 23.4.2012) hänessä todettiin ilmeisesti epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö (F60.2), jossa on psykopaattisia piirteitä. (DSM:ssä vastaava on 301.7 ASPD, alla).

Breivik ei kuitenkaan täytä DSM-IV-TR:n ASPD:n diagnostisia kriteereitä eikä saa (Haren) PCL-R:ssä "riittävää" pistemäärää. - DSM:n poissulkukriteeri D (p. 689) edellyttää persoonallisuushäiriön ilmenemistä viimeistään adolesenssissä. Tunteettomuus yms. ei ole vain psykopaattisten "yksinoikeus" (vrt. E), ja muutkin kuin psykopaatit voivat tehdä psykopaattisia tekoja.

T a u t i l u o k i t u k s e t

Psykopatia, psyko|patia (kr. psykhe, sielu, mieli, pathos kärsimys) on klassisia persoonallisuushäiriöitä, ja psykopatiaa voidaan pitää yleisterminä painottuneen "itsekeskeisille" ja autoplastisille häiriöille, joiden ydin on (Karl Birnbaum, 1909:) sosiopatia, jossa korostuvat psykopatian epäsosiaaliset puolet. WHO:n ICD-10:ssä (1992) lähinnä sosiopatian nimike on F60.2 epäsosiaalinen persoonallisuus(häiriö) (dissocial personality disorder, DsPD) ja APA:n (American Psychiatric Association) DSM-IV-TR:ssä (2000) 301.81 epä- tai antisosiaalinen persoonallisuus(häiriö) (antisocial personality disorder, ASPD). - Täten ASPD = DsPD = sosiopatia. (Psykiatrian luokituskäsikirja 1997.)

Diagnostisten kriteerien vastaavuusvertailussa - ASPD/DSM vrt. DsPD/ICD - vastaavuus on sangen kehno. Skaalana WHO:n DsPD (7 osiota) on parempi; DSM-systeemi (6 osiota) on jopa "kriminellin" heikko, ja silti sillä leivotaan psykopaattisia. (Luukkonen 2011: 21.)

Aiemmin olen arvioinut depressio-asteikkojen olevan DSM-IV-TR:ssä hieman parempia kuin ICD-10:ssä (Luukkonen 2005: 37 - 39). DSM:n narsistinen persoonallisuushäiriö -skaalan olen arvioinut heikohkoksi (Luukkonen 2011: 11). Tautiluokitusten anankastisuuden asteikot olen arvioinut tautiluokituksissa tasavahvoiksi (Luukkonen 2012 b: 3). Histrioninen persoonallisuushäiriä -skaala saattaa ICD:ssä olla hieman parempi (Luukkonen 2011: 10).

Em. tautiluokituksissa ei ole suoraan psykopatia-diagnoosia. ICD:ssä F60.2 DsPD:hen (sosiopatiaan) "sisältyy" psykopatia ja sen epätyypillisemmät muodot, tai voidaan käyttää diagnoosia F60.8 muu määritetty persoonallisuushäiriö. DSM:ssä voidaan käyttää diagnoosia 301.9 personality disorder not otherwise specified (PDNOS) tai diagnoosia V71.01 adult antisocial behavior, jos katsotaan, että ko. käytös ei johdu häiriöstä. 

Terminologian epäselvyyden yms. vuoksi lausunnoissa on saattanut olla esimerkiksi virkkeitä, joissa on todettu tutkittavan olleen "täydessä ymmärryksessä" ja edelleen, että hänellä todettiin "epäsosiaalinen persoonallisuus, jossa on psykopatian piirteitä" yms. 

Psykopatia vrt. sosiopatia (lat. socius yhteinen; kumppani), terminä psykopatia on psykologinen ja itseen viittaava; sosiopatia on sosiologinen ja ympäristöön viittaava. Sosiologit ovat 1960-luvulta lähtien suosineet sosiopatiaa, koska he ovat ignoroineet psykofysiologiaa yms. ja suosineet yhteiskunnallista etiologiaa ja koska psykopatia on myös haukkuma-nimike. - Psykopatia- ja sosiopatia-termejä on usein käytetty myös diskriminoimatta toistensa synonyymeinä.

Deskriptiivisen diagnostiikan tulo. DSM-III:n (1980; päätoimittaja Robert L. Spitzer) myötä psyykkisiä häiriöitä alettiin diagnosoida ateoreettisesti ja deskriptiivisesti, jolloin häiriöiden kriteerit operationalisoitiin oire-listoiksi, jolloin henkilön tuli täyttää esimerkiksi ainakin 3 kuudesta oire-merkistä (3+/6), jotta diagnoosi voitaisiin asettaa. Menettely paransi reliabiliteettiä ("luotettavuutta"), koska eri arvioijat saattoivat paremmin päätyä samaan diagnoosiin, mutta ei välttämättä validiteettiä ("pätevyyttä"), jos häiriön kriteerit olivat huonoja. - Tällainen "tieteellisempi" menettely asetti syrjään epäselvät psykopatian ja sosiopatian termit, ja psykiatriassa psykopaattiset häiriöt koottiin epä- tai antisosiaalisen persoonallisuus(häiriö) -nimikkeen alle. 

Edellä esitetty edustaa laajaa psykopatia-käsitystä, sateenkaari-termiä, jonka alla on erilaisia psykopaattisia tyyppejä. Esimerkiksi Millon & Davis (1998: 161 – 170) esittelevät kymmenen erilaista psykopaattista. Erilaisuudestaan huolimatta tyypeille on yhteistä itsekkyys ja muiden tarpeiden huomioon ottamattomuus yms. 

Häikäilemätön (huijari-)psykopaatti (unprincipled psychopath) on esitetyistä tyypeistä lähinnä tautiluokitusten narsistista persoonallisuushäiriötä. Hän on arrogantti, ja hänessä on grandioosia itsetuntoa sekä charmia ja lipevyyttä, ja hän odottaa erityistä huomiota itselleen mutta ei ole vastavuoroinen vaan riistävä ja käyttää kernaasti muita hyväkseen. Ihmissuhteet säilyvät niin kauan, kuin hänellä on jotain saatavaa muilta. Hän ei juuri tunne syyllisyyttä toimistaan vaan voi jopa nauttia uhriensa ahdingosta. Usein häikäilemätön psykopaatti kulkee "rajalla” ja välttää lain kouran. - Tähän ryhmän kuuluisivat myös Haren kuvaamat ”valkokaulus-” tai ”liituraita”-psykopaattiset sekä ”Gabrielit” (Waltari) ja ”Auervaarat” (Lauerma 2009 b: 30 – 31) ynnä Fellinin "Huijarit" (Il Bidone, 1955). Filmissä papiksi pukeutunut konna mm. huijaa köyhiltä maalaistolloilta heidän viimeiset arvoesineensä. 

Ahnas (antisosiaalinen) psykopaatti (covetous psychopath) on lähinnä tautiluokitusten sosiopaattista tyyppiä, jolle tyypillistä on liioittelu: elämä kohdellut häntä kaltoin; muut ovat saanet osansa ja enemmänkin, hän ei mitään. Siksi ahnas katsoo, että hänellä on oikeus epärehellisinkin keinoin korjata elämänsä ”karmaattista” epäbalanssia. Hänelle muiden saavutusten mitätöiminen tai anastaminen ja erilaisten korvausten saaminen tulee yliarvoiseksi ideaksi, ja mielihyvän painopiste voi olla pikemminkin anastamisessa kuin saamisessa, so. saalistamisessa sinänsä. Ahnas jää kuitenkin tyydyttämättömäksi ja tyhjäksi, ja hän on altis kateudelle ja mustasukkaisuudelle. Koettu morkkis on yleensä niukkaa.

R o b e r t D. H a r e

Kanadalainen psykologi Robert David Hare (s. 1934) on esittänyt suppean psykopaattisen tyypin. 

Hervey Milton Cleckley (1903 – 1984), yhdysvaltalainen psykiatri, on ollut Haren oppi-isänä. Cleckley julkaisi vuonna 1941 vaikutusvaltaisen kirjansa The Mask of Sanity: An Attempt to Clarify Some Issues About the So-Called Psychopathic Personality (1941, 1950, 1955, 1964, 1976 [1988]). Cleckleyn ote oli epäteoreettinen ja kliininen ja tapausselostuksiin pohjaava. Kirjassaan hän esittää myös psykopaatin kliinisen profiilin (16 kohdan merkkilista; vuoden 1976 painoksen mukaan, Part III, pp 338 - 364). Vrt. Haren PCL-R, 2003 (alla). 

Psykiatria (2011) on kuvaessaan psykopatiaa hieman epäselvä. Marttunen, Eronen & Henriksson (2011: 489 - 490) kirjoittavat: (- -) Epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä tai sen piirteitä on aiemmin kutsuttu psykopatiaksi tai sosiopatiaksi (taulukko 7). Psykopaattisena pidetään sellaisia henkilöitä, jotka ovat tyypillisesti kykenemättömiä empatiaan tai syyllisyydentunteisiin mutta jotka ovat manipulatiivisia, impulsiivisia, ajattelevat vain ulkokohtaisesti omaa etuaan ja syyllistyvät usein lainvastaisiin tekoihin kokematta katumusta. Psykopatia on laajempi persoonallisuutta kuvaava käsite kuin epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Psykopatia liittyy kiinteästi epäsosiaalisiin ja narsistisiin persoonallisuushäiriöihin, mutta myös muissa mielenterveyden häiriöissä voi esiintyä psykopatiaa. (- -) 
- Ei noin saisi kirjoittaa. Tulisi todeta esimerkiksi "psykopaattista" tai "psykopaattisia piirteitä" tms, varsinkin jos psykopatiaa ajatellaan itsenäisenä diagnoosia.

Hare (1998: 189 - 190 ym.) on kritisoinut etenkin sitä, että DSM:n ADPS-kriteereissä psykopaattisuuteen liittyvä kliininen traditio on hylätty, kun persoonallisuuden kuvauksesta on siirrytty helpommin mitattavissa oleviin behavioraalisiin määreisiin, jotka liittyvät pääosin vain sosiaalisten normien rikkeisiin. Tällöin parantunut reliabiliteetti maksetaan ehkä huonommalla validiteetilla. 

Hare m ä ä r i t t ä ä (Babiak & Hare 2006: 18 - 19):

Psykopaatit ovat ilman omaatuntoa, ja he ovat kyvyttömiä empatiaan ja tuntemaan syyllisyyttä ja ovat uskollisia vain itselleen. 

Sosiopatia ei ole muodollinen psykiatrinen tila. Se viittaa asenteiden ja käyttäytymisen malliin, jota yhteiskunta yleensä pitää antisosiaalisena ja kriminaalina mutta joka nähdään välttämätömänä tai normaalina siinä kulttuurissa, jossa henkilö on kasvanut. Sosiopaateilla voi olla hyvin kehittynyt omatunto yms., mutta heidän käsityksensä oikeasta ja väärästä perustuu ko. alakulttuuriin. 

Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (ASPD) on DSM:ssä oleva laaja diagnostinen kategoria, jossa rikollisuus näyttelee suurta osaa. Tässä mielessä se on sosiopatian kaltainen. Jotkut antisosiaaliset persoonallisuushäiriöiset ovat psykopaatteja, mutta monet eivät ole. Ero on siinä, että antisosiaalisella ei välttämättä ole sellaisia psykopaattisia piirteitä kuin empatian puute, grandiositeetti ja pinnalliset tunteet. ASPD on 3 – 4 kertaa psykopatiaa yleisempi, ja todennäköisesti sosiopatia on selvästi yleisempi kuin ASPD.

Täten yleisyys: psykopatia < (3-4x) ASPD < (5+x) sosiopatia.

ASPD:tä ei kuitenkaan voitane pitää ylen "laajana". Sen sijaan Harella sosiopatia on todella laaja, niin määrittelyltään kuin myös pääluvun pohjalta. Muilla sosiopatia on lähinnä ASPD:n ja DsPD:n synonyymi.

Haren PCL. Hare julkaisi osin Cleckleyn listaan pohjaavan asteikkonsa (Hare) Psychopathy Checklist (PCL) Personality and Individual Differences -journalissa vuonna 1980 ja kaupallisesti vuonna 1991. Nykyinen versio on (Hare) Psychopathy Checklist – Revised (PCL-R, 2003; 20 osiota). 

PCL-R:n vastaavuus Clecleyn skaalaan on kohtalainen mutta tautiluokitusten asteikkoihin (DSM:n ASPD, ICD:n DsPD) melko heikko, kuten myös tautiluokitusten merkkisysteemien vastaavuus toisiinsa. Täten väestötutkimuksissa eri asteikot tuottaisivat ehkä hyvinkin erilaisia prevalenseja. Yksilötutkimuksissa asteikkoja voidaan käyttää vain orientoiviin arvioihin. 

Hare kirjoittaa (1999: 30), että useimmat rikolliset täyttävät antisosiaalisen persoonallisuushäiriön kriteerit. Edelleen: Useimmat rikolliset eivät ole psykopaatteja, kun sen sijaan moni lain rajamailla puuhaava vankilan välttänyt henkilö on psykopaatti. 

D i l e m m a
Hareen vedoten sekä Tiihonen ym. (2009: 100) että Wedding et al. (2010: 80) toteavat seuraavaa: 
Wedding: Hare explains, that most psychopaths fit the criteria for antisocial personality; however, the reverse is not necessarily true. Tiihonen: Lähes kaikki psykopaatit ovat sijoitettavissa tautiluokituksen epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön ryhmään, mutta suuri osa epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön omaavista ei ole psykopaatteja. (Sekavaa!)
Tällöin psykopatia olisi alaryhmä ASPD:ssä, jota kuitenkin pidetään samana kuin sosiopatiaa.

Dilemman vuoksi tarkastelkaamme vielä Haren omaa PCL-R-operationalisointia:
Hare antaa ymmärtää, että PCL:ssä (20 osiota) rikollisuus ei näyttelisi niin suurta osaa kuin ASPD:ssä (6 osiota). Kuitenkin myös PLC:ssä rikollisuuden osuus on vahva mutta suhteellisesti ei niin voimakkaasti osioiden lukuisuuden vuoksi. Haren skaalassa on kuitenkin jotain sellaista, mitä ASPD:ssä ei ole: Kun ASPD-läisessä ei ole mitään fancyä tai glamouria, voi psykopaatilla olla grandiositeettia ja pinnallista viehätysvoimaa. Kun ASPD-tyyppi enemmän vaan pettää ja tappelee, pystyy psykopaatti paremmin myös huijaamaan ja manipuloimaan. Ehkä juuri tämä selittää ryhmien eroa. Haren psykopaatti on enemmän ovela huijari-tyyppi, kun taas ASPD-läinen on suorempi ja raaempi sosiopaatti. - Haren psykopaattia luonnehtii (8.) "kovuus ja tunteettomuus/empatian puuttuminen", mutta silti hän osaa huijata. Mahdotonta! Hare sekoittaa empatian sympatiaan!

Ko. dilemmaa ei ole suoraan käsitelty mm. Psykopatiassa (2009) eikä DSM-IV-TR Plusassa (2004).

                                                        *  *  *
P s y k o d y n a a m i s e s t i useimmat psykopaattiset kuuluvat Kernbergin ([1967] 1975) ala-tason persoonallisuushäiriöisiin (Luukkonen 2010: 14 – 18), johon liittyy rajatila (borderline) -persoonallisuus-organisaatio (borderline personality organization, BPO; Luukkonen 2010: 11 – 21, 25 – 26, 27). Ei-BPO-psykopaattisia voisi löytyä Millonin luokituksessa vain (1) huijareista, (2) histrionisista ja (3) riskejä ottavista. 

P s y k o - o r g a a n i s e s t i psykopaattisen häiriöt voivat liittyä poikkeavuuteen mm. paralimbisessä systeemissä, jossa mm. amygdala sijaitsee. Psykopaatinen ylipäätään prosessoi informaatiota poikkeavasti. Kiehl & Buckholtz (2010: 25 - 27) toteavat, että (ikään kuin) he ymmärtävät sanoja mutta eivät musiikkia.

L o p p u p ä ä t e l m ä 

Käytettäessä psykopatia-termiä, tulisi tuoda eksplisiittisesti esiin se, että käytetäänkö termiä 

1) laajassa merkityksessä psykopaattisista häiriöistä (sateenkaaritermi) vai
2) suppeassa diagnostisessa merkityksessä, jolloin psykopatia olisi yksi alloplastisten ja impulsiivisten häiriöiden alalaji.

K i r j a l l i s u u s

Babiak, Paul & Robert D. Hare (2006): Snakes in Suits. When Psychopats Go to Work. (Suomennettu 2007: Käärmet liituraidassa. Psykopaatit työelämässä.) New York (etc.): Harper, 1977. – xv + 336 p. 

Cleckley, Hervey ([1941], 1988): The Mask of Sanity. An Attempt to Clarify Some Issues About the So-Called Psychopathic Personality (1941, 1950, 1955, 1976 5th [1988 faksimile v. 1976 painoksesta), 1982, (- -) 2003. google: “mask of sanity pdf” (1976 [1988], 485 p. netissä).  http://www.cassiopaea.org/cass/sanity_1.PdF

DCR-10 (1993), *ICD-10: DCR-10.

DSM-IV (1994). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Dorders. Fourth Edition. Chairperson  Allen Frances. Washington D.C.: APA.  
- xxvii + 886 p. - Google: "DSM-IV pdf". http://allpsych.com/disorders/dsm.html 

DSM-IV-TR (2000): Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fourth Edition, Text Revision. Task Force, Chairperson Allen Frances. Washington, DC: APA. – xxxvii + 943 p. - Google: "DSM-IV-TR" 

DSM-IV-TR Plus (2004): DSM-IV-TR Mental Disorders. Diagnosis, Etiology, and Treatment. Edited by Michael B. First & Allan Tasman (editors). 91 Contributors. West Sussex, Chichester: Wiley. – xxvii + 1323 + xxix p. 

Eronen, Markku (2009): Psykopaatin vaarallisuusarvio ja hoito. – 24. s. Kirjassa *Psykopatia (2009), s. 271 – 294.

Gregory, Sarah, Dominic ffytche, Andrew Simmons, Veena Kumari, Matthew Howard, Sheilagh Hodgins & Nigel Blackwood (2012): The Antisocial Brain: Psychopathy Matters.[/b] A Structural MRI Investigation of Antisocial Male Violent Offenders. (Online First)
http://archpsyc.jamanetwork.com/article ... y.2012.222
Psykopatologia-foorumi: Psykopaatit erilaisia (11.5.2012) viewtopic.php?f=8&t=6471
MTV3.fi 8.5.2012 http://www.mtv3.fi/koti/arki/artikkeli. ... atin-aivot

Marttunen, Mauri, Markku Eronen & Markus Henriksson (2012): Persoonallisuushäiriöt. – 21 s. Kirjassa *Psykiatria 2012: 480 - 500. 

First, Michael B. et al. (editors) (2004). *DSM-IV-TR Plus (2004). 

Hare, Robert D. (1993): Ilman omaatuntoa. Kolmas painos. Alkuteos Without Conscience. The Disturbing World of Psychopaths among Us (1993). (2. laitos 1999) Suomentaneet Veijo Kiuru ja Pirjo Haapoja. Helsinki: Gilgames, 2004. – 206 s. 

Hare, Robert D. (1998): Psychopaths and Their Nature: Implications for the Mental health and Criminal Justice Systems. - 25 p. Kirjassa *Psychopathy 1998: 188 - 212. 

Häkkänen-Nyholm, Helinä (toimittaja) (2009), *Psykopatia (2009). 

ICD-10 (1992 [2004]). International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems. Tenth Revision. Volume 1. 2004 Second Edition. Geneva: World Health Organization. – iv + 1196 p. 3 Volumes: 1. Tabular List (yllä); 2. Instruction Manual; 3. Alphabethical Index. 

ICD-10 (1992) Blue book: Clinical descriptions and diagnostic guidelines (CDDG). Geneva: WHO, 1992. - xii + 362 p. http://www.who.int/classifications/icd/en/bluebook.pdf 

ICD-10: DCR-10 (1993) Green book: The ICD-10 Classification of Mental and Behavioural Disorders. Diagnostic criteria for research. Geneva: WHO. – xiii + 248 p.  http://www.who.int/classifications/icd/en/GRNBOOK.pdf 

ICD-10 ([1992] 1995 suomeksi). Tautiluokitus ICD-10. Klassifikation av sjukdomar. Systemaattinen osa. Suomalainen laitos Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksesta ICD-10, International Statistical Classification of Diseases and Related Health problems. Volume 1 (1992). Luvun V käännös Kaija Eerola. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskus (STAKES), 1995. – 868 p. – http://www.ahjos.net/luokitus/icd10.htm 

ICD-10 (1997): Psykiatrian luokituskäsikirja. Suomalaisen Tautiluokitus ICD-10:n psykiatriaan liittyvät diagnoosit. Psykiatrian luokitustyöryhmä, puheenjohtaja Ville Lehtinen. Helsinki: STAKES. – 211 s. 

Kernberg, Otto F. (1975): Borderline Conditions and Pathological Narcissism. New York: Jason Aronson, Inc., 1976. – xvi + 361 p. 

Kiehl, Kent A. & Joshua W. Buckholtz (2010): Inside the Mind of a Psychopath. Scientific American MIND September/October 2010 (Cover Story): 22 – 29. 

Lauerma, Hannu (2009): Psykopatian historia. – 19 s. Kirjassa *Psykopatia 2009: 20 – 38. 

Luukkonen, Pertti (2010): Rajatilat. Persoonallisuushäiriöt I. Helsinki: Psykopatologia. – 47 s.

Luukkonen, Pertti (2011 a): Narsismi ja psykopatia. Persoonallisuushäiriöt II. Helsinki: Psykopatologia. - 46 s. 

Luukkonen, Pertti (2012): Anankastiset ja histrioniset. Persoonallisuushäiriöt III. Helsinki: Psykopatologia. - 34 s. 

Lönnqvist, Jouko ym. (toimittajat) (2011), *Psykiatria (2011). 

Millon, Theodore & Roger D. Davis (1998): Ten Subtypes of Psychopathy. – 10 p. Kirjassa *Psychopathy 1998: 161 – 170. 

Millon, Theodore et al. (editors) (1998), *Psychopathy (1998).

NRK 23.4.2012 http://www.dagbladet.no/f/cfakepathrmk.pdf

Psychopathy (1998): Antisocial, Criminal, and Violent Behavior. Edited by Theodore Millon, Erik Simonsen, Morten Birket-Smith & Roger D. Davis. 36 Contributors. New York (etc.): The Guilford Press, 2003. – 476 p. 

Psykiatria (2011). Toimittajat Jouko Lönnqvist, Markus Henriksson, Mauri Marttunen & Timo Partonen. 36 kirjoittajaa. 9., uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, (1999, 2007), 2011. – 883 s. 

Psykopatia (2009). Toimittanut Helinä Häkkänen-Nyholm. 15 kirjoittajaa. Helsinki: Edita. – 346 s. 

Tiihonen, Eila, Matti Holli & Jari Tiihonen (2009): Psykopatian etiologia. – 9 s. Kirjassa *Psykopatia 2009: 99 – 107. 

Wedding, Danny, Mary Ann Boyd & Ryan M. Niemic (2010): Movies and Mental Illness. Using Films to Understand Psychopathology. 3rd revised edition. Cambridge, MA (etc.): Hogrefe (1998, 2005), 2010. – xii + 337 p.

VG 11.5.2012 Google: "Ny forskning: Psykopater har annerledes hjerne"  http://www.vg.no/nyheter/innenriks/22-j ... d=10070280 (vrt. Breivik)

[31.5.2012]Avatar
Psykopatologia

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Käyttäjän reichsbieber kuva
P. Johannes Majava

"Täten yleisyys: psykopatia < (3-4x) ASPD < (5+x) sosiopatia."

Käsitinkö tuon nyt oikein, että MIKÄLI 1% (keksitty luku) ihmisistä olisi "psykopaatteja", niin silloin ehkäpä noin 3.5 prosenttia ihmisistä omaisi ASPD:n ja yli 5 prosenttia olisi "sosiopaatteja", vai että onko "sosiopatia" jopa niin yleinen, että se on 5 kertaa yleisempi kuin ASPD?